| Laboratorio |
|
Virtsatutkimuksissa tapauksesta riippuen määritetään mm. virtsan ominaispaino, sokeri, proteiini, happamuusarvo. Virtsan mikrobiologinen viljely tehdään virtsatulehdusta epäiltäessä ja sen jatkeeksi mahdollinen antibioottiherkkyystutkimus. Virtsan mikroskooppinen sakkatutkimus on monesti myös rutiinia, jolloin tutkitaan virtsan epiteeli-, puna- ja valkosolulöydökset. Tällöin havaitaan myös mahdolliset virtsakiteet, munuaisperäiset lieriölöydökset, hiivat sekä muut mahdolliset virtsasta löytyvät partikkelit. Virtsatutkimus tehdään tuoreesta puhtaasti lasketusta virtsasta, sillä se ei säily kovin pitkään huoneenlämmössä tutkimuskelpoisena. Bakteerit moninkertaistuvat hyvin nopeasti, solut alkavat tuhoutua ja muuttavat ulkonäköään. Jääkaapissa näyte säilyy hieman pidempään, sillä se hidastaa edellä mainittua, mutta silloinkaan ei saada kovin tarkkoja tuloksia. On nimittäin havaittu joidenkin virtsakiteiden alkavan jääkaappiolosuhteissa lisääntyä virtsassa, vaikka todellisuudessa eläimen virtsarakossa näin ei tapahtuisikaan. Näyte voidaan ottaa myös katetrilla, mikäli puhtaan tuoreen virtsan saaminen on muuten vaikeaa. Ulostetutkimuksissa tavallisesti keskitytään loisten ja niiden munien etsimiseen. Sisäloisen tunnistaminen on usein tärkeää, jotta harvinaisemmissa tapauksissa löydetään heti siihen parhaiten tehoava lääke. Iho- ja raapenäytteistä tutkitaan mikrobiologisilla viljelyillä tulehduksia, ihosieniä tai etsitään mikroskooppisesti mahdollisia ulkoloisia. Kasvainepäilyissä näytteet toimitetaan patologiseen tutkimukseen. |